Liikelahja pyhäpäivän ratoksi

Päätin viettää tulostavoitteetonta sunnuntaita. Kävin testaamassa upouuden kuntosalin uimahallilla ja heittäydyin sitten leikkimieliseen haasteeseen. Satuin viime viikolla löytämään hienon kaivurikuvion kangaskaupasta, ja ajattelin oitis ilahduttaa sillä rakennusurakoitsijaani, jonka kanssa uurastimme vuosi sitten kesämökkitontillani räjäytyksiä kaihtamatta. On tietysti vaikeaa ennakoida, arvostaako karski kaivurimies uniikkia kukkaroa, mutta tarkoitukseni on hyvä ja lämmin. Sitä paitsi kevään kurkistellessa alkaa kaivata taas lievästi raksallekin...

Kissan päivä

Oletteko mahdollisesti yrittäneet tehdä suuria tilkkutöitä kissa tuotantopäällikkönänne? En voi suositella muista kuin ilmapiirisyistä. Meidän Enska arvostaa käsitöitä, varsinkin pehmeitä kankaita ja lämpimiä sähkökoneita. On vaan kohtuullisen mahdotonta ommella, kun katti makaa kankaan päällä ja nojaa koneeseen, yrittääpä joskus metsästää tassullaan liikkuvaa neulaakin - silloin viimeistään hänet ulkoistetaan tiimistä.

Pelastavat pirugakset

Varjelkoon, mitä nujertavaa matalapainetta ja sohjoa nilkkoihin saakka! Kenen mielenterveys on suunniteltu kestämään tällaista? Varsinkaan kovin keveällä ruokavaliolla.

Murskaavana aamuna räntäsateen ropistessa ikkunaan muistin lohdutuksekseni lapsuudenystäväni äidin tekemät lihapiirakat. Kukaan ei luultavasti ole koskaan saanut mitään yhtä herkullista ja kotoisaa purtavaa, mutta minä sain niitä lapsena tämän tästä - paperipussillisen aina kotiinkin evääksi. Joskus söin niitä kerrossängyn yläpetillä muutaman ennen kuin raaskin jakaa muillekin perheenjäsenille.

Varsinainen lihiksien ihmemaa on Viro, luultavasti myös Venäjä. En tiedä, miten ne mahtavat pirugakset tehdään, joita Tallinnassakin myydään torikojuissa ja kuppiloissa suomalaisittain pilkkahinnalla. Ne ovat meheviä, maukkaita, käsin tehtyjä ja kaikin puolin täydellisiä, kaukana kotimaisista superlonia muistuttavista tehdaslihiksistä. Pirugaksia saa myös muilla täytteillä kuin lihalla, kuten kaalilla tai pinaatilla.

Minulla nyt oli jääkaapissa jauhelihaa, niin että kokeilin onneani pirugasmaakarina edellä mainitut esikuvat mielessäni. Laitoin täytteeseen keitettyä riisiä, keitettyä munaa, sipulia, jauhelihaa, lihaliemikuution ja reilusti mausteita. Luulisin, että niissä lapsuuden lihiksissä oli hiukan currya ja joka tapauksessa maustepippuria ja mustapippuria, mutta virolaisissa pirugaksissa myös ripaus muskottipähkinää. Laitoin kaikkia ja hyvää tuli, joskaan ei aivan täydellistä. Varmaan aika kultaa muistot, mutta virolaisilla on kyllä joku erilainen rasva, jossa pirugakset keitetään. Aion ottaa siitä selvää seuraavalla matkallani. Joka tapauksessa päiväni pelastui pitkälle omillakin pirugaksillani